Kuluttajansuojalain 5 luku autokaupassa

Milloin kuluttajansuojalakia sovelletaan?

Kuluttajansuojalain 5 luku koskee tavaran kauppaa, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja (5 luvun 1 §). Kuluttaja on luonnollinen henkilö, joka hankkii auton pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin elinkeinotoimintaansa varten. Elinkeinonharjoittaja on taas se, joka ammattimaisesti myy tavaroita saadakseen tuloa tai muuta taloudellista hyötyä (1 luvun 4 ja 5 §).

Käytännössä laki koskee useimpia autoliikkeiden ja ammattimaisten autokauppiaiden myymiä käytettyjä autoja. Lakia sovelletaan myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja välittää tavaroita kuluttajille (1 luvun 1 §). Jos autoliike myy yksityishenkilön autoa välitysmyyntinä, myös välittäjän vastuu voi tulla arvioitavaksi, ja virheilmoituksen voi lain mukaan tehdä myös kaupan välittäjälle.

Kuluttajansuojalakia ei sovelleta, jos ostat auton toiselta yksityishenkilöltä tai yrityksen nimissä. Myös käytetyn tavaran julkiseen huutokauppaan sovelletaan pääosin kauppalakia. Näistä eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa yksityiskauppa vai liikkeen kauppa.

Säännökset ovat pakottavia

Yksi kuluttajansuojan tärkeimmistä piirteistä on pakottavuus. Sopimusehto, joka poikkeaa 5 luvun säännöksistä ostajan vahingoksi, on mitätön (5 luvun 2 §). Myyjä ei siis voi kauppakirjan ehdolla sopia, ettei se vastaa lainkaan auton virheistä, tai lyhentää ostajan reklamaatioaikaa lain säätämää lyhyemmäksi. Ostajan eduksi lain säännöksistä saa poiketa.

Tämä koskee myös niin sanottuja yleisiä varaumia. Kuluttajakaupassa auto voidaan myydä lain yleisiä vaatimuksia huonompana vain, jos ostajalle on kaupan yhteydessä yksilöidysti kerrottu tietystä poikkeamasta ja ostaja on hyväksynyt sen erikseen ja nimenomaisesti (5 luvun 13 §). Pelkkä kauppakirjaan painettu ”myydään sellaisena kuin on” ei täytä tätä vaatimusta.

Mikä on virhe?

Lain mukaan autossa on virhe, jos se poikkeaa siitä, mitä on sovittu, tai jos se ei täytä lain yleisiä vaatimuksia (5 luvun 12 ja 13 §). Yleisten vaatimusten mukaan auton on sovelluttava tavanomaiseen käyttöön, ja sen laadun, kestävyyden ja muiden ominaisuuksien on vastattava sitä, mitä ostaja voi kohtuudella odottaa. Arvioon vaikuttavat myös myyjän markkinoinnissa ja ennen kauppaa antamat tiedot. Virhe voi olla myös oikeudellinen, jos esimerkiksi jollakulla muulla on autoon omistus- tai panttioikeus (5 luvun 14 §). Virheen arviointia käsitellään laajemmin artikkelissa milloin käytetyssä autossa on virhe.

Virheolettama: ensimmäinen vuosi

Auton virheellisyyttä arvioidaan luovutushetken mukaan. Liike on vastuussa luovutushetkellä olemassa olleesta virheestä, vaikka se tulisi näkyviin vasta myöhemmin (5 luvun 15 §). Koska ostajan voi olla vaikea todistaa, milloin vika on syntynyt, laissa on ostajaa suojaava olettama: jos virhe ilmenee yhden vuoden kuluessa luovutuksesta, sen oletetaan olleen olemassa jo luovutushetkellä, ellei toisin osoiteta tai oletus ole virheen tai tavaran luonteen vastainen.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ensimmäisen vuoden aikana ilmenneessä viassa myyjän on näytettävä, että vika on syntynyt vasta luovutuksen jälkeen esimerkiksi onnettomuuden tai virheellisen käytön vuoksi. Olettama ei kuitenkaan tee jokaisesta viasta virhettä. Käytetyn auton tavanomainen kuluminen on edelleen arvioitava erikseen, ja olettaman soveltuminen voi olla epäselvää esimerkiksi nopeasti kuluvien osien kohdalla.

Takuu ja lisäturva eivät kavenna lain suojaa

Autoliikkeet tarjoavat usein takuuta tai maksullista lisäturvaa. Takuu voi parantaa ostajan asemaa, mutta se ei koskaan rajoita lain mukaista virhevastuuta (5 luvun 15 a §). Jos takuu ei kata vikaa, ostaja voi silti vedota lakiin. Takuusta on annettava selkeä takuutodistus, josta käyvät ilmi muun muassa takuun antaja, takuuehdot ja maininta siitä, että ostajan lakisääteiset oikeudet säilyvät (5 luvun 15 b §).

Maksullinen lisäturva on usein erillinen vakuutuksen kaltainen sopimus, jolla on omat ehtonsa ja omavastuunsa. Lisäturvan käyttäminen ei vie ostajalta oikeutta vaatia myyjältä virheen oikaisua lain perusteella. Kannattaa siis aina arvioida, kumpi reitti on ostajalle edullisempi.

Virheen seuraamukset

Jos autossa on myyjän vastuulla oleva virhe, ostaja voi vaatia virheen korjaamista tai virheettömän tavaran toimittamista, hinnanalennusta tai kaupan purkua sekä lisäksi vahingonkorvausta. Ostaja saa myös pidättyä maksamasta kauppahintaa (5 luvun 16 ja 17 §). Keinot etenevät pääsääntöisesti tietyssä järjestyksessä:

1. Virheen oikaisu. Ostaja voi valita, vaatiiko hän korjausta vai virheetöntä tavaraa. Oikaisun on tapahduttava kohtuullisessa ajassa ja ostajalle maksutta (5 luvun 18 ja 18 a §). Lue korjausvaatimuksesta.
2. Hinnanalennus tai kaupan purku. Näihin voi siirtyä, jos oikaisu on mahdoton tai kohtuuton, myyjä ei oikaise virhettä asianmukaisesti, on ilmeistä ettei se tee sitä kohtuullisessa ajassa, tai virhe ilmenee korjausyrityksestä huolimatta. Kauppaa ei voi purkaa, jos virhe on vähäinen (5 luvun 19 §). Lue hinnanalennuksesta ja kaupan purusta.
3. Vahingonkorvaus. Ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka virhe aiheuttaa (5 luvun 20 §). Lue vahingonkorvauksesta.

Reklamaatio on edellytys kaikelle muulle

Ostaja menettää oikeutensa vedota virheeseen, ellei hän ilmoita siitä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Kahden kuukauden kuluessa havaitsemisesta tehty ilmoitus on kuitenkin aina ajoissa (5 luvun 16 a §). Myöhäisestäkin ilmoituksesta huolimatta ostaja voi vedota virheeseen esimerkiksi silloin, kun myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti tai kun virhe tekee tavarasta terveydelle tai omaisuudelle vaarallisen. Käytännön ohjeet löytyvät artikkelista reklamaatio autokaupassa.

Vaatimukset voivat myös vanhentua

Hyvitystä koskevan vaatimuksen vanhentumisesta säädetään velan vanhentumisesta annetussa laissa (kuluttajansuojalain 5 luvun 22 a §). Yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta, ja sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä se alkaa yleensä siitä, kun ostaja havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Vanhentumisen voi katkaista esimerkiksi kirjallisella vaatimuksella, josta käyvät ilmi vaatimuksen peruste ja määrä. Pitkittynyt riita kannattaa siksi pitää aktiivisena eikä jättää odottamaan.

Sivuston sisältö on yleistä tietoa eikä oikeudellista neuvontaa. Lakien sisältö ja soveltamiskäytäntö voivat muuttua. Tarkista ajantasaiset säännökset Finlexistä ja yleiset ohjeet KKV:n kuluttajaneuvonnasta.